Roskilde rokkaa

Royal Indian Restaurant
Algade 60, Roskilde, Tanska

Roskilden kaupungintalo, kuvat viime lokakuulta.

Roskildesta tulee ensimmäiseksi mieleen Roskilden festarit. Eikä suotta, kyseessä on yksi Euroopan suurimmista rockin ja popin musiikkitapahtumasta. Festareita on järjestetty jo 70 -luvun alusta lähtien.

Tänä vuonna festarit pidetään 29.6.-6.7. Yhdeksällä lavalla esiintyy noin 160 artistia. Joukkoon mahtuu ilman muuta myös lukuisia nimekkäitä artisteja, mutta myös musiikkia laidasta laitaan jokaiseen makuun.

Roskilden festareita järjestää säätiö eli voittoa tavoittelematon organisaatio. Kaikki voitot lahjoitetaan eteenpäin. Säätiön tavoitteena on tukea sekä lapsia ja nuoria että humanitaarista ja kulttuurista työtä. Lahjoituksia saaneisiin järjestöihin kuuluvat mm. Lääkärit ilman rajoja, Amnesty International, Pelastakaa Lapset ja WWF.

Säätiö työllistää kokoaikaisesti viisikymmentä ihmistä. Festareiden aikaan siellä työskentelee noin 32 000 vapaaehtoista. Festarivierailijoita on vuosittain reippaasti yli 100 000.

Festarit pyrkivät ympäristöystävällisyyteen. Vuonna 2009 tapahtuma sai voimansa tuulienergiasta. Viime vuonna keskityttiin kehittämään ruokaa, kuljetusta ja jätteitä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. Festareita varten rakennettiin vuonna 1996 oma juna-asema.

Satuin Roskildeen tapaninpäivänä, jolloin suurin osa ravintoloista oli kiinni. Tarjolla oli kebabia, kebabia, kebabia (tunnetaan Tanskassa šavermana), McDonalds ja huoltoaseman hodari. Ravintoloista auki näytti olevan vain pihvipaikka ja intialainen. Pihvipaikassa näytti olevan väkeä, mutta päädyimme silti vegeystävällisempään eli intialaiseen.

Royal Indian Restaurant oli varsin autenttinen intialainen sillä ravintolan henkilökunta oli intialaista. Aitoa intialaistunnelmaa toi myös se, että mielestäni paneerjuusto maistui hieman erikoiselta (lue pilaantuneelta). Jätin sen syömättä, mutta silti illalla mahaani väänsi.

Ravintola oli erittäin siisti ja mukava. Sisustuksessa oli krumeluureja elementtejä, mutta se ei ollut yliampuvan kitch. Ruokakin oli oikein hyvää. Uskaltaisin sinne kyllä toistekin ruokailemaan.

Kokonaisuus: *** (tähdet ravintolalle, yhden tähden vähensin juuston vuoksi)

VESSARAPORTTI:

Yleiskuva kolmella sanalla: yllättävä, siisti, tyylikäs

Erityistä: Vaikka olimme ravintolan ainoat asiakkaat, oli naisten wc varattu, kun sinne yritin. Sieltä asteli ulos yksi miestyöntekijöistä. Ilmeisesti wc toimii myös pukuhuoneena. Vessassa oli myös suuret kaapit ja utelijaisuuteni voitti ja kurkistin mitä kaapeista löytyy. Käynti ei ollut lainkaan turha sillä yhdestä nurkasta löytyivät myös syöttötuolit. Enpä todellakaan olisi ensimmäisenä keksinyt etsiä niitä vessasta, kun sellaisista ei meille mitään vinkattu.

Suositeltavuus: Suosittelen. Hymysuissa sai palata, kun nauruhermoja kutkutti naulakossa roikkuvat miesten vaatteet.

Vessa: **** 

Tuplaonnea

Rigshospitalet - Kööpenhaminan yliopistollinen sairaala
Blegdamsvej 9, Kööpenhamina

Rigshospotalet eli tuttavallisemmin Riget on Tanskan suurin sairaala. Siellä työskentelee noin 8000 työntekijää. Se on yliopistollinen sairaala, mutta tunnetaan myös valtakunnallisena sairaalana.

Riget -sairaalan sisääntuloaula.

 

Oleskeluhuone vanhemmille. 

 

Sairaalakirkko.

 

Tanskan reissulla sain tilaisuuden nuuskia vastasyntyneen tuoksua vallan tuplana. Tulokkaat olivat terveitä ja oikein hyvänkokoisia kaksosiksi. Olin nähnyt äidin päivää ennen syntymää ja hänen mahansa oli minusta vallan pieni ja sievä. Miten sinne mahtuikin kaksi potraa vauvelia.

"Yksi vauva saa aikaan valtavan onnentunteen, 

mutta kun vauvoja on kaksi, niin se tunne kyllä tuplaantuu," 

toteaa tuore kaksosten äiti.

Nämä vauvelit ovatkin samaa eli vuoden 2013 vuosikertaa oman tyttäreni kanssa. He ovat myös syntyneeet samassa maassa eli Tanskassa, tosin eri kaupungeissa.

Tyttäreni syntyi kauniina kevätpäivänä kirsikkapuiden kukkiessa Aarhusissa. Vaikka oli myöhäinen kevät, lämpötila huikenteli jo hellelukemissa. Päivä oli laskettupäivä. Olin juuri tokaissut, ettei huolta, ei se lapsi vielä synny. Viisitoista minuuttia myöhemmin lapsivesi kasteli vuoteen.

Vaikka olimme kysyneet ja vielä kerran tarkistaneet, paperisodan kanssa oli käydä hullusti. Niinpä matkalla Aarhusin yliopistolliseen sairaalaan poikkesimme yhteen virastoon hakemaan tarvittavan paperin. Sairaalaan ei ollut mikään hoppu, matka taittui linja-autolla. Siellä vain tarkisteltiin, annettiin vauhdittavaa lääkettä ja lähetettiin kotiin odottelemaan.

Iltasella palasimme kiireemmin paikalle. Sain aivan hurmaavan ihanan kätilön ja erittäin asiantuntevan hoidon. Vauva päätettiin napata keisarinleikkauksella ulos. Kaikki sujui hyvin ja ongelmitta. Ensimmäisen yön vietimme osastolla. Minä hyvin huumautuneena niin lääkkeistä kuin vauvasta. Tuoreelle isälle löytyi kaapista vedettävä sänky. Toisin on kuulemma Kööpenhaminassa. Siellä tuplien isä oli joutunut viettämään ensimmäisen yön sohvalla.

Toisena iltana pääsimme potilashotelliin. Sinne kuljetti pieni, sisätiloissa kulkeva junan näköinen vekotin. Potilashotellin huone muistutti paljon tavallista hotellihuonetta. Oikeastaan vain sairaalasänky erotti sen normaalista. Oli televisio, sohva, jonka sai sängyksi, nojatuoli, pöytiä ja taidetta seinillä. Vessassa oli runsaasti tilaa ja kaapista löytyi monenkokoista sairaalavaatetta. Sairaanhoitaja oli puhelinsoiton päässä ja kävi muutaman kerran päivässä tarkistamassa tilanteen. Syömässä käytiin herkullisessa seisovassa pöydässä, jotka potilashotellin oma, mukava kokki valmisti. Kasvissyöjänä minut huomioitiin oikein erikseen ja sain kasvisherkkuja pöytään kannettuna.

Näitä kissanpäiviä vietin kaksi ja vielä kolmanneksikin olisin saanut jäädä, oikein mielellään. Parempaa ja mukavampaa synnytyskokemusta en olisi voinut toivoa. Olin todella iloisesti yllättynyt miten laadukasta ja potilasystävällistä tanskalaisessa sairaalassa oli. Tosin satuin synnyttämään vuoden 2012 Tanskan parhaaksi valitussa sairaalassa.

Oma vauvani on nyt seitsemän kuukautta. Sairaalareissu tuntui tapahtuneen pieni ikuisuus sitten, kun katselin kahta pientä tulokasta. Olikos se oma vauva joskus tosiaan melkein yhtä pieni kuin nuo pikkuiset nyytit nyt?

On sitä ennenkin synnytetty!

VESSARAPORTTI

Yleiskuva kolmella sanalla: perinteinen, sairaalamainen, vitivalkoinen

Erityistä: Ilta- eli vierailuaikaan ei ole vessaan asiaa. Kaikki käytävien yleisövessat ovat lukittuja. Vieraille on auki vain infoaulan invavessa.

Suositeltavuus: Sitä on käytettävä, mitä tarjolla on.

Vessa: ***

Joulu tanskalaisittain

Tanska,
Yksityinen koti lähellä Kööpenhaminaa

Glædelig Jul og Godt Nytår!

Tanskalainen joulun vietto muistuttaa paljon suomalaista, mutta aivan kulttuurishokitta ei tämä jäyhä suomalainen selvinnyt.

Perinteisiin kuuluu, että joulukuusi odottaa juhlijoita suljettujen ovien takana. Kuusi on koristeltu palloilla, enkeleillä, tontuilla ja ohuilla metallisen värisillä suikaleilla (keijun hiuksilla). Kuuseen kuuluvat ilman muuta myös makeisilla täytetyt tanskalaiset punotut, punavalkoiset paperisydämet. Kuusessa palavat vielä nykypäivänäkin oikeat kynttilät. Kuusen paljastamisen jälkeen juhlijat kiertävät kuusta ympäri käsi kädessä ja lauluvat yli sadan vuoden takaisia hengellisiä joululauluja.

Toinen rajumpi joululeikki on kiertää ympäri taloa ja kaikki sen huoneita käsi kädessä. Tähän leikkiin oma perinteinen laulunsa, jossa toisessa sanoituksessa lauletaan joulun jatkuvan pääsiäiseen ja toisessa versiossa palaa koko talo. Tämä leikki onkin edellistä raisumpi, sillä sisätiloissa rynnätiin huoneesta toiseen hurjalla vauhdilla. Oviaukossa voi olla paikoitellen ruuhkaa, kun letkan alkupää siirtyy jo ulos, peräpään vasta ollessa tulossa sisään.

Perinteisiin leikkeihin kuuluu myös pakettileikki. Jokainen osallistuja tuo noin viitisen pakettia. Jokainen heittää vuorollaan noppaa ja jos onnistuu samaan kuutosen, saa valita itselleen mieluisen paketin. Tämän jälkeen tulee leikin jännin osa. Herätyskello laitetaan soimaan parin-, kolmenkymmenen minuutin päähän, kukaan ei tiedä tarkkaan milloin kello tulee soimaan. Sitten jatketaan noppien heittelyä ja kuutosen saava saa valita mieluisen paketin joltakulta toiselta. Usein painavista ja suurista paketeista kehkeytyy kova kamppailu. Herätyskellon soidessa saa kukin pitää sen hetkiset pakettinsa.

Tanskalaisesta joulupöydästä ei laatikoita löydy. Kauaksi ei peruna kuitenkaan putoa, sillä imelletyn perunalaatikon hyvä vastine on pienet sokerissa paistetut perunat. Joulupöydästä löytyy myös keitinperunoita, possua, ankkaa, punakaalisaalaattia (syödään kylmänä tai lämpimänä).  Jouluruuat vaihtelevat toki perheittäin. Tässä pöydässä oli retiisi-, ja Waldorfin salaattia, viikunoita, luumuja ja kasvisruokailijalle kasvispiirakkaa. Jälkiruuaksi syödään riisivanukasta, joka muistuttaa riisipuuroa. Se on tehty puuroriisistä, kermasta ja mantelirouheesta. Mausteena on käytetty vanilijatankoa ja kanelia. Yksi kokonainenkin manteli on joukossa ja sen löytäjälle on luvassa yllätyslahja. Kylmän riisivanukkaan päälle kaadetaan kuumaa kirsikkakiisseliä.

Kotitekoisia marsipaanimakeisia

VESSAVINKKEJÄ

Yksityisten ihmisten vessoja, en tietenkään ala täällä arvostella. Sen sijaan annan kehuja hyvistä yksityiskohdista.

Jouluna on hyvä muistaa koristella myös vessa.

Toimiva ja minun silmääni miellyttävä yhdistelmä.

Muistoja verestämässä

Pizzeria Rax
Aleksanterinkatu 23, 15110 Lahti

Pizzapaikka on keskellä kaupunkia, kauppakeskus Trioa vastapäätä. Niinpä se tulee usein vastaan. Kaihomielellä olen muistanut, kuinka teini-ikäisenä vietin Raxissa tuntikausia hyvässä seurassa, joko ystävieni, pikkusiskoni tai silloisen poikaystäväni  kanssa. Tuolloin sijainti oli tosin toinen. Vaan joka kerta se oli niin lystiä. Sai syödä pitsaa niin paljon kuin napa veti. Muut kuin pitsat eivät minulle runsaasta valikoimasta huolimatta oikein maittaneet. Sen sijaan virvoitusjuoma kyllä virtasi. Päälle vielä mahan ratkeamisen uhallakin kukkurakaupalla jäätelöä.

Olin jo useamman kerran etsinyt seuralaista verestämään lähes parinkymmen vuoden takaisia muistojani, vaan aina kuulin kaikenlaisia tekosyitä, joilla välttää vierailu. Onneksi sain mieheni Suomeen ja häntä ei ollut vaikea ylipuhua buffetpöydän äärelle.

Aivan kuten arvelinkin, perjantai-iltana paikalla oli nuorisoa keräämässä muistoja omaan kaihomielisten muistojen kokoelmaan. Tällä kertaa ne eivät jääneet vain hämyisiksi mielikuviksi, vaan älypuhelimien ikuistamiksi. Äänimaisema oli elämänmakuinen. Jos ymmärtäisin venäjää, olisin kuullut monta kivaa teinityttöjen kikatuksen aihetta. Vaikka mahtui ruokailijoihin myös aikaihmisiä, jopa pari varttuneempaa rouvaa. Onneksi vauvasta melu oli vain mukavaa. Joten siitä ei pinnoja rokota.

Ruokaa oli sitä mitä piti. Paljon kaikenlaista ei-niin-terveellistä. Kasvispitsaa sai pyynnöstä. Lisäksi vegenä minulle maistui kermaperunat, bataattikeitto ja salaatti. Tavoite tuli täyteen, söimme itsemme pulleiksi. Mies jopa niin paljon, ettei siitä kuulemma jää edes yritykselle voittoa.

Kokonaisuus: *** 

 

VESSARAPORTTI:

Yleiskuva kolmella sanalla: perinteinen, ahdas, siisti

Erityistä: Lapsille oli pinkki potta. Tosin se oli pölyssä. WC-paperi oli yksittäisarkkeina olevaa pehmeää paperia. Inva- ja lastenhoitovessa on takana, sinne pitää pyytää erikseen avain.

Suositeltavuus: Käytettävissä. Ei elämyksellisyyttä.

Vessa: ***

Autiossa satamassa pohjoista tunnelmaa

Ravintola Kaunis Veera
Lahden satamassa

Tuntui hieman absurdilta tallustella hentoisessa tihkusateessa, harmaan päivän iltana kohti Lahden satamaa. Satama on useamman kiven heiton päässä keskustasta, eikä sen lähettyvillä ole muuta ei kuin Sibeliustalo. Olin kuitenkin saanut vinkin, että Kaunis Veera -ravintolalaiva on avannut ensimmäistä kertaa ovensa myös talvikaudella. Se on auki päivittäin lounasta iltamyöhään saakka.

Sisällä ravintolassa oli hiljaista. Perällä aterioi muutaman miehen ryhmä, hekin luottamustehtävien yhteen lyöttäminä. Ilmeisesti olivat oivaltaneet, että tuolla oli mukavan rauhallista kokoustaa.

Ruokalista pärjää vain kääpiöiden sarjassa (11 kpl pääruokia). Tosin ei sen häpeillä tarvitse. Eiköhän siitä löydy jokaiselle jotakin. Lappalaista teemaa mukailen poroa oli tarjolla keittona, käristyksenä ja pitsana. Kasvisruokailijalle tarjolla oli vain salaatti. Satun vain kasvissyöjäksi olemaan varsin huono rehunpurija. Sain kuitenkin neuvoteltua tarjoilijan kanssa, että kokki saa tehdä minulle sopivakseen katsoman kasvispitsan. Sen verran kokin yllätystä rajattiin, että sipuli sai jäädä muiden iloksi.

Mieheni valitsi Jätkän lätty -pitsan, jossa oli savupororouhetta, persikkaa, ja aurajuustoa. Sekä hänen että minun pitsassa oli niin paljon täytettä, että pohja oli jäänyt hieman raa´aksi. Siitäkin huolimatta, kylläpä maittoi.

Tunnelmaa ei laivaravintolasta puuttunut, pinnat olivat tummaa puuta, kynttilöitä, valoja ja lappiteemaisia koristeita oli ripoteltu sinne tänne tyylillä. Ikkunoista saattoi kuikuilla näkymää Sibeliustalolle ja Vesijärvelle.

Kesällä satama kuhisee väkeä. Silloin Kaunis Veera on täynnä. Kulinaristeihin kuuluu myös muutama lokki.  Joka tapauksessa vertaansa vailla oleva pitseria, oli kesä tai talvi.

Kokonaisuus: ****

VESSARAPORTTI:

Yleiskuva kolmella sanalla: tavallinen, siisti, pelkistetty

Erityistä: Vessat olivat Unisex-vessoja ja niitä oli useampi. Kivana yksityiskohtana oli peili, joka oli vanha laivan ikkuna. Vauvalle en löytänyt hoitotasoa edes invavessasta, joka oli vessoista tilavin.

Suositeltavuus: Toimitti virkansa.

Vessa: ***

Tadaa!

Ravintola Chakra
Bremeni käik 1, Uus tn. 19, 10123 Tallinna, Estonia
eli Tallinnan vanhassa kaupungissa

Olin joulun alla nauttimassa etukäteistä joululahjaa eli Tallinnan matkaa. Sepä olikin oiva lahja. Matkaan pääsi myös tanskalainen mieheni ja seitsenkuinen vauva. Pieni pakkanen ja taivaalta pyryttävä lumi tekivät Tallinnan kaduista ja joulutorista ikimuistoisen kauniit.

Kiertelimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja kurkistimme millaisia ravintolaita Happy Cow -niminen kasvisruokaravintoloita suositteleva sovellus tarjoili. Yksi intialainen ravintola löytyi muurin seinien välistä. Se jäi mieltämme kutkuttamaan siinä määrin, että palasimme sinne ennen kotimatkaa.

Ravintola Chakrassa oli ihana, vanha holvimainen katto. Muuten sisustus oli saanut intialaisia vaikutteita eli siinä oli käytetty maustemaisia, värikäitä kankaita ja tummaa puuta. Sisääntulon läheltä löytyi suuri Zhenrezig -buddhapatsas. Buddhan kuvia koreili myös tyynyissä. Traditiota kunniottaen ei ole kyllä suositeltavaa asettaa takamustaan pyhän kuvan päälle.

Ruoka oli paikassa oikein makoisaa. Vaikka se oli itämaista, niin ei lainkaan liian tulista länsimaalaiseen suuhun. Se myös tuotiin asiaan kuuluvasti metallisilla lautasilla.

Päätin tehdä visiitin helpottolaan. Ja oi, wautsi wau. Oven avaus yllätti iloisesti. Taidanpa hakea kameran, ajattelin. Siitä se idea sitten lähti.

Kokonaisuus: *****

VESSARAPORTTI:

Yleiskuva kolmella sanalla: upea, erikoinen, ylellinen

Erityistä: Upeinta vessassa oli lattiasta kattoon ylettyvä kultakehyksinen peili. Vessan takaseinä oli röpelöistä kiveä ja lavuaarin takaseinä oli tiiltä. Jyhkeä kivinen lavuaari oli jyhkeän punakiven päällä. Sivuseinällä oli vielä kultainen koristetaulu. Valaistus oli sopivan hämyisä. Kaikki sointuivat toisiinsa hyvin ja vaikutelma oli suorastaan juhlallinen. Ainoana miinuksena löytyy se, että vauvalle ei ollut hoitopöytää.

Suositeltavuus: Erittäin miellyttävä ja ikimuistoinen kokemus.

Vessa: *****